Lukiolaiset eivät osaa lukea rivien välistä (tiedote 30.10.2013)
Suurin osa lähteiden tulkitsijoina aloittelijoita
Lukiolaisilla on vaikeuksia tulkita keskenään ristiriitaisia lähteitä, ja vain harva pystyy niin sanottuun rivien välistä lukemiseen. Suurin osa kykenee kyllä erottamaan ensimmäisen ja toisen käden lähteet toisistaan, mutta vain osa pohtimaan tämän vaikutusta lähteiden luotettavuuteen. Tämä tekee lukiolaisista lähteiden tulkitsijoina aloittelijoita.
Tällaisiin tuloksiin ovat päätyneet professori Jukka Rantala sekä dosentti Marko van den Berg, joiden lukiolaisten historian tekstitaitoja koskevaa tutkimusta esittelevä artikkeli on julkaistu uusimmassa Kasvatus-lehdessä (4/2013).
Tutkimuksessa lukion kolmannen vuoden opiskelijoille annettiin luettavaksi sekä ensimmäisen että toisen käden lähteitä. Lähteet koskivat 1800-luvulla tapahtunutta piikatytön surmatyötä, josta on säilynyt keskenään ristiriitaisia lähteitä: muistelmateos, pilkkaruno sekä oikeuden pöytäkirjoja.
Ennen tulkintaharjoitusta opiskelijoille kerrottiin 1800-luvun alun oikeuskäytännöistä sekä tapaukseen liittyvistä lähteistä. Itse aineisto kerättiin ääneenajattelumenetelmällä. Tutkimustilanteessa tutkittavat opiskelijat lukivat haastattelijoille heille annettuja tekstejä pysähtyen ajattelemaan ääneen erikseen merkatuissa kohdissa. Kunkin tekstin jälkeen heille esitettiin dokumenttien luotettavuuteen ja niiden tuottajien motiiveihin liittyviä pohdintakysymyksiä. Lopuksi opiskelijat arvioivat vielä dokumenttien todistusarvoa.
Luotettavuus ja motiivit vaikeita arvioida
Kahdeksastatoista tutkittavasta peräti seitsemän osoittautui lähtö- eli noviisitason tulkitsijoiksi. He pitivät lähteitä suorina kuvauksina todellisuudesta eivätkä tunnistaneet niissä ilmeneviä ristiriitoja. Jotkut jopa pitivät pilkkarunoa luotettavimpana lähteenä eikä sen tarkoitus valjennut kaikille. Lisäksi kirjoittajien motiivien arvioinnissa oli puutteita.
Kolme opiskelijaa ylsi määrittävän tulkitsijan tasolle ja kuusi opiskelijaa saavutti sitä seuraavan eli tunnistavan tulkitsijan tason. Vain kaksi opiskelijaa ylsi ymmärtävän tulkitsijan tasolle. He kykenivät tunnistamaan lähteiden luonteen, erottamaan ensimmäisen ja toisen käden lähteet toisistaan sekä pohtimaan lähteiden tuottajien motiiveja. Monilla korkeampiin tulkintakategorioihin luokitelluilla opiskelijoilla oli silti vaikeuksia lähteiden luotettavuuden keskinäisessä arvioinnissa.
Oppikirjat eivät riitä
Yksikään tutkittava ei yltänyt ylimmälle, eli arvioivan tulkitsijan tasolle. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää, sillä asiantuntijatason tulkinta on haastavaa myös monelle historioitsijalle. Vaikka tutkimustulokset ovat vastaavia kansainvälisten tutkimustulosten kanssa, olisi silti pohdittava, ovatko lukion historianopetuksen tavoitteet realistisia, ja pystytäänkö nykyisenlaisella lukio-opetuksella valmentamaan opiskelijoita korkeakouluopintojen edellyttämiin tekstitaitoihin.
– Yksi selitys heikoille tuloksille saattaa olla, että sisällöiltään laajat lukiokurssit eivät välttämättä mahdollista erityyppisiin teksteihin paneutumista ja historian tekstitaitojen harjoittelemista. Käytännössä opiskelijat saattavatkin lukea vain oppikirjoja, jolloin historiallisen tiedon syntyprosessi jää hahmottumatta, professori Rantala toteaa.
Lisätietoja:
- Professori Jukka Rantala, jukka.rantala@helsinki.fi
- Dosentti Marko van den Berg, marko.vandenberg@helsinki.fi
Kasvatus-lehden verkkosivut: https://ktl.jyu.fi/julkaisut/kasvatus