Väitös lähenee - mitkä fiilikset?

Väitöskirjaprosesseja on monenlaisia. Jotkut saavat väikkärinsä valmiiksi muutamassa vuodessa, joillekin se on elämänmittainen projekti. Koulutuksen tutkimuslaitoksella on väitöstentäyteinen lokakuu, kun sekä Kimmo Oksanen että Kaisa Leino väittelevät. Millainen heidän väitöskirjamatkansa on ollut?

1. Muistatko, mitä ajattelit silloin, kun päätit aloittaa vittelijt.jpgväitöskirjan teon?

Kimmo: Väitöskirjaa ei silloin alussa osannut varsinaisesti ajatella väitöskirjana. Silloin se oli lähinnä työtä ja tutkimusta. Väitöskirja alkoi konkretisoitua vasta siinä vaiheessa, kun alkoi tehdä yhteenvetoja.

Kaisa: Vaikka itselläni monivuotinen väitöskirjaprosessi kasvoi megalomaanisiin mittoihin, niin sama juttu kuin Kimmolla, eli aluksi kyse oli vain työpaikasta ja työstä. Työhaastattelussa kysyttiin, olisinko kiinnostunut väitöskirjan teosta, johon vastasin ”mikä ettei”. Eli päällimmäinen ajatus oli ”jee, sain töitä, hoidetaan se väikkäri sitten joskus”.

2. Miten alun perin päädyit tutkimaan juuri sitä, mitä väitöksessäsi tutkit?

Kimmo: Vuonna 2006 tulin ensimmäiseen hankkeeseen, jossa tutkittiin oppimispelejä. Lisäksi aihe kiinnosti valtavasti, eli aloin mielelläni työstämään aiheesta väitöskirjaa.

Kaisa: Olin gradussani käsitellyt jo samankaltaista aihetta, joten kun työpaikka ja rahoitus löytyivät väitöskirjan aiheen parista, se kuulosti itselleni erittäin mieluisalta vaihtoehdolta.

3. Kuinka pitkä väitöskirjaprosessisi on ollut?

Kimmo: Ensimmäiset puolitoista vuotta työskentelin pelihankkeessa, ja sen jälkeen olen ollut 2,5 vuotta täyspäiväisenä tohtorikoulutettavana, eli itselläni prosessi on ollut hyvin tiivis ja tehokas.

Kaisa: Virallisesti aloitin jatko-opiskelijana jo vuonna 2000. Sen jälkeen olen kuitenkin väitöskirjan lisäksi tehnyt koko ajan muitakin töitä, pari lasta, rakentanut omakotitalon ja julkaissut useita muita artikkeleita ja jopa kirjankin.

4. Mikä oli väitöskirjaprosessin mukavin ja kamalin vaihe?

Kimmo: Mukavin on varmaan vasta tulossa, eli se hetki kun väitöstilaisuus on ohi! Kamalinta oli rajojen asettaminen itselleen: Milloin väitöskirjan pitää valmistua? Milloin malttaa lopettaa väitöskirjansa lukemisen? Pelkään nytkin lukea sitä, jos huomaankin siellä virheitä.

Kaisa: Ensimmäiset kuusi vuotta olin toivoa täynnä, mutta sen jälkeen vaikeudet alkoivat. Eli viimeisimmät vuodet olivat kamalimpia.

5. Kuinka monta kertaa olet ollut varma siitä, ettei väitöskirja valmistu koskaan?

Kimmo: Varsinaista katastrofipaniikkia minulla ei ole ollut missään vaiheessa. Yhden artikkelin julkaisuprosessi kesti tosin kolme vuotta, jolloin jonkinlainen epätoivo meinasi iskeä.

Kaisa: Lähes koko ajan viimeiset seitsemän vuotta.

6. Millä yhdellä sanalla kuvailisit väitöskirjantekoprosessiasi?

Kimmo: Mielenkiintoinen

Kaisa: Uuvuttava

7. Miten kotiväki on suhtautunut väitöskirjan tekoon?

Kimmo Lähinnä he ovat ajatelleet, että ”nyt se lähtee töihin, nyt se tulee töistä”, eli ei mitenkään erityisemmin.

Kaisa: Kuopukselleni tämä konkretisoitui, kun toin painetun väitöskirjan kotiin. Hän nappasi kirjan innoissaan, tuijotti yhtä aukeamaa hetken ja kommentoi sitten: ”Hö, eihän tästä tajuu mitään. Seuraavaks sun pitää tehdä lastenkirja!”

8. Miten olet valmistautunut tai aiot valmistautua väitöstilaisuuteen?

Kimmo: Vahvaa psyykkausta. Luotan kuitenkin siihen, että tunnen oman työni. Aiemmin ehkä ajattelin väitöstilaisuudesta, että ”voi ei, kohta se tulee”, kun nyt taas ajattelen, että ”tulisipa se jo”.

Kaisa: Sain hetki sitten neuvon, että pitäisi kehittää itselleen sellainen ”mallivastaus”, jonka voi heittää ilmoille siinä vaiheessa, kun iskee blackout. Täytyy siis alkaa keksiä tällaista vastausta… Mutta koska väitöskirja on aina ollut minulle vain sellainen sivuprojekti, on väitöstilaisuuteen ollut hieman vaikea valmistautua, kun pitäisi ehtiä tehdä muita töitä.

9. Aiotko palkita itsesi jotenkin väitöstilaisuuden jälkeen?

Kimmo: En heti, mutta tammikuussa lähden viikoksi purjehtimaan Karibialle.

Kaisa: Minäkin toivon, että voisin lähitulevaisuudessa palkita itseni ulkomaan matkalla.

10. Minkä neuvon antaisit muille väitöskirjansa parissa tällä hetkellä puurtaville?

Kimmo: Se on vain opinnäyte.

Kaisa: Jos tulee ongelmia, ota ne mahdollisimman aikaisessa vaiheessa puheeksi.

---


Kuva ja teksti: Melina Aarnikoivu