Opintourat yhä yksilöllisempiä (tiedote 1.10.2012)

Läheskään kaikki opiskelijat eivät valmistu siltä koulutusalalta, jonka he ensimmäiseksi
valitsevat. Koulutusalan vaihtaminen on kannattava ratkaisu, mikäli on aluksi valinnut itselleen
väärän alan. Sen sijaan opintojen täydellinen keskeyttäminen vaarantaa tulevaisuuden
työllistymismahdollisuudet.


Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos on julkaissut tutkimusraportin
monipuolistuvista opintourista. Se tarkastelee koulutusalan vaihtoa sekä koulutuksen
keskeyttämistä ammatillisessa koulutuksessa, ammattikorkeakoulussa sekä yliopistossa.
Tutkimuksessa käytettiin Tilastokeskuksen rekisteriaineistoja vuosilta 2001–2008.


Vähintään yhden peruskoulun jälkeisen tutkinnon suorittaminen tärkeää


Suurin osa ammatillisen koulutuksen aloittaneista (62 %) suoritti aloitusalan tutkinnon lain
sallimassa tavoiteajassa (3 + 1 vuotta) - vain joka kymmenennen opinnot viivästyivät. Sen sijaan
keskeyttäneitä oli jopa neljännes. Keskeyttäminen oli yleisintä niillä aloilla, joilla myös
koulutuksen läpäisyaste oli alhaisin. Näitä aloja olivat luonnonvara- ja ympäristöala sekä
luonnontieteiden ala.


Sukupuoli ja ikä näyttävät vaikuttavan alan vaihtoon ja ammatillisten opintojen
keskeyttämiseen. Naiset suorittivat aloitusalan tutkintonsa loppuun miehiä useammin ja myös
keskeyttivät opintonsa miehiä harvemmin. Lisäksi 15–16-vuotiaana opintonsa aloittaneet
suorittivat useimmin aloitusalan tutkinnon loppuun. Mitä vanhempana opinnot aloitettiin, sitä
todennäköisemmin ne keskeytyivät.


– Tilanne on huolestuttavin niiden peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen tulevien nuorten
kohdalla, jotka keskeyttävät koulutuksen eivätkä jatka opintojaan muussa oppilaitoksessa. He
ovat neljän ja puolen vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta muita opintouraryhmiä
useammin työttöminä, Koulutuksen tutkimuslaitoksen professori Marja-Leena Stenström
kertoo.


Ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opinnot viivästyvät usein


Ammattikorkeakouluopiskelijoista noin puolet valmistui tavoiteajassa, tosin alakohtaiset erot
olivat suuret. Yli neljännes vaihtoi toiselle koulutusalalle ja 15 % keskeytti opintonsa kokonaan.
Useimmin koulutusalaa vaihdettiin tai opinnot keskeytettiin tekniikan ja liikenteen alalla, mikä
saattaa johtua muun muassa siitä, että aloittajien keski-ikä on verrattain nuorempi kuin muilla
aloilla, sisäänottomäärät ovat suuret suhteessa hakijamäärään, alalla on muita aloja enemmän
ammatillisella koulutustaustalla tulevia ja ala on miesvaltainen. Näiden tekijöiden summana
alalle tulee helpomman sisäänpääsyn seurauksena valituksi vähemmän sitoutuneita
opiskelijoita, joiden opintoja viivästyttävät asevelvollisuus ja opintojen oheinen työssäkäynti.


Yliopisto-opiskelijoista aloitustutkintonsa suoritti kahdeksan vuoden seuranta-aikana loppuun
hieman alle puolet, mutta 5-6 vuoden tavoiteajassa valmistuneita oli useimmilla koulutusaloilla
ainoastaan 10–30 %. Useimmin tavoiteajassa valmistuttiin lääketieteelliseltä alalta (55 %
aloittaneista). Koulutusalan vaihtajia oli reilu kolmannes ja keskeyttäneitä 11 %.


– Yllättävää on mielestäni se, miten paljon yliopistokoulutuksen läpäisyprosentti vaihtelee eri
koulutusaloilla ja kuinka alhaiseksi se jää joillakin aloilla, erityisesti luonnontieteissä ja
teknillistieteellisellä alalla. Myös opintopolkujen monenkirjavuus ja mitä suurin yksilöllisyys
yllätti. Hyvä esimerkki yksilöiden välisistä eroista on se, että samana aikana, jona monet eivät
saaneet valmiiksi yhtä maisterin tutkintoa, jotkut taas suorittivat jopa kolme eri maisterin
tutkintoa tai kaikki alansa akateemiset tutkinnot tohtorin tutkintoon asti, tutkija Päivi
Vuorinen-Lampila selittää.


Opetuksen laatua ja työelämäyhteistyötä kehitettävä


Kuinka opintouria sitten voisi lyhentää ja opintojen keskeyttämistä ehkäistä?


– Tarvitaan opetuksen laadun kehittämistä, kokonaisvaltaista opinto-ohjausta, aiempien
opintojen hyväksilukemista sekä oppilaitosten monipuolista työelämäyhteistyötä, tutkija Maarit
Virolainen summaa.


Lisäksi Virolaisen mielestä täydennys- ja jatkokoulutuksen joustavuutta olisi syytä kehittää.


– On yksilön ja yhteiskunnan kannalta huomattavasti kannattavampaa tehdä yksi tutkinto ja
täydentää sitä kuin tehdä monta erillistä tutkintoa.
Myös Stenströmillä on ideoita siihen, miten esimerkiksi ammatillisen koulutuksen kohdalla tulisi
toimia.


– Yksi keino opintojen lyhentämiseen saattaisi olla aikaisemmin opitun tunnistamisen ja
opintojen läpinäkyvyyden kehittäminen. Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa on
käytössä ammattiosaamisen näytöt, joita voisi paremmin hyödyntää osaamisen
tunnistamisessa.


Moninkertainen koulutus saattaa yksilön kannalta olla hyödyllistä, mutta se on
koulutussuunnittelun kannalta ongelmallista. Ammattitaitovaatimusten kasvu ja globaali talous
saattavat tulevaisuudessakin johtaa yksilön kohdalla moninkertaiseen koulutukseen. Toisaalta
suomalainen koulutusjärjestelmä antaa hyvät mahdollisuudet elinikäiseen oppimiseen.


Lisätietoja:


Marja-Leena Stenström, puh. 040 805 4278, marja-leena.stenstrom@jyu.fi
Maarit Virolainen, puh. 040 805 4286, maarit.ha.virolainen@jyu.fi
Päivi Vuorinen-Lampila, puh. 050 428 0801, paivi.vuorinen-lampila@jyu.fi


Julkistettu tutkimusraportti:

Ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen opintourat. 2012. Marja-Leena Stenström, Maarit Virolainen, Päivi Vuorinen-Lampila & Sakari Valkonen. Koulutuksen tutkimuslaitos. 297 s.
Julkaisu on saatavilla vain verkosta: http://ktl.jyu.fi/img/portal/23031/g045.pdf