14-vuotiaiden yhteiskunnallisten tietojen ja osallistumishalukkuuden välillä kuilu – Valmius laittomien keinojen käyttöön on lisääntynyt (tiedote 10.10.2012)

14-vuotiaiden suomalaisnuorten yhteiskunnalliset tiedot ovat 38 maan tutkimuksessa huippua,
mutta heidän kiinnostuksensa politiikkaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen on vertailumaiden
laimeimpia. Osallistumattomuuden syyt löytyvät nuorille vieraasta aikuisten toimintakulttuurista,
koulun osallistumiskulttuurin puutteesta ja osallistumisen koetusta tarpeettomuudesta
hyvinvointiyhteiskunnassa sekä vahvasta luottamuksesta yhteiskunnan instituutioihin.


Tällaisiin tuloksiin on tultu kansainvälisen nuorten yhteiskunnallisen osaamisen, osallistumisen ja
asenteiden tutkimuksen (ICCS) jatkoanalyyseissä. Tuoreet tulokset on koottu Jyväskylän yliopiston
Koulutuksen tutkimuslaitoksen kirjaksi. Siinä selvitetään 14-vuotiaiden yhteiskunnallisia asenteita ja
osallistumisvalmiuksia. Aineisto kerättiin kevätlukukaudella 2009.


– Kirja haastaa koulutuksen parissa työskentelevät kehittämään yhteiskunnallista opetusta ja koulun
osallistumiskulttuuria, kertoo kirjan toinen toimittaja Pekka Kupari Koulutuksen tutkimuslaitoksesta.


Nuorten kiinnostus politiikkaan lähtee kotoa


Jokin aika sitten julkistetun nuorisobarometrin politiikkakyselyn tulokset koskivat 18–29-vuotiaita ja
kysely ajoittui presidentinvaalien aikaan. Nämä saattavat olla osasyinä siihen, että tämän ikäryhmän
kiinnostus politiikkaan on suurempaa kuin 14-vuotiaiden:


– Suomessa poliittinen osallistuminen samaistetaan vahvasti vaaliosallistumiseen, joka rajaa 14-
vuotiaat ulkopuolelle. Poliittinen osallistumiskulttuuri on muutenkin pitkälti yhteiskunnan
instituutioihin sidottua aikuisten toimintakulttuuria, joka tuntuu nuorista vieraalta eikä anna sijaa
heidän omille tavoilleen osallistua, mainitsee Kimmo Elo Turun yliopistosta osallistumattomuuden
syiksi.


Syyksi osallistumattomuuteen Elo näkee myös sen, että koulut ovat painottuneet yhteiskunnallisten
tietojen välittämiseen osallistumisvalmiuksien kustannuksella:


– Kouluissa oppilaiden kasvaminen osallistuvaan vaikuttamiskulttuuriin jää varsin heikoksi.
Muutoksen kannalta avainasemassa eivät ole pelkästään yhteiskuntaopin opetustavoitteet, vaan
myös opettajien ja rehtorien asenteet. Keskustelut ja eriävät mielipiteet ovat demokratian perusta,
ja niiden omaksumista pitää tukea kaikessa koulun toiminnassa, Elo tiivistää.


Positiivinen vaikutus 14-vuotiaiden poliittiseen osallistumiseen Elon mukaan on sen sijaan
kotitaustalla. Kodeilla, joissa keskustellaan säännöllisesti poliittis-yhteiskunnallisista asioista, on
vahva vaikutus nuorten poliittisuuden kehitykselle. Tämä tulos saatiin myös nuorisobarometrissa.
Tomi Kankainen ja kirjan toinen toimittaja Martti Siisiäinen löytävät osallistumattomuudelle vielä
yhden syyn:


– Suomen kaltaisissa turvallisissa korkean hyvinvoinnin maissa nuorten ei tarvitse itse osallistua
aktiivisesti yhdistysten ja puolueiden toimintaan, koska he voivat luottaa tehokkaaseen
yhdistyslaitokseen ja poliittisiin puolueisiin, Kankainen ja Siisiäinen Jyväskylän yliopistosta toteavat.


Nuorten valmius laittomien keinojen käyttöön lisääntymässä


Vaikka suomalaisnuoret luottavat yhteiskunnan instituutioihin, pienehkö osa heistä on valmiita
laittomaan toimintaan esimerkiksi maalaamalla iskulauseita seiniin, valtaamalla julkisia rakennuksia
ja tukkimalla liikennettä. Sakari Suutarisen ja Kari Törmäkankaan mukaan tällaisten laittomien
keinojen käyttöön varmasti valmiiden osuus 14-vuotiaiden ikäluokasta on noussut vuoden 1999 0,9
%:sta vuonna 2009 jo 4,2 %:iin. Kun joukkoon lisätään ne, jotka ovat luultavasti valmiit laittomien
keinojen käyttöön, on aktivisteja 9 % ikäluokasta. Laittomaan toimintaan valmiiden määrä on
kasvamassa suuressa osassa Euroopan maita, mutta Suomessa kasvu on ollut huomattavasti
suurempaa kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa.


Erityisesti syytä on olla huolissaan niistä laittomaan toimintaan valmiista nuorista, jotka suhtautuvat
myös maahanmuuttajiin kriittisesti (2,3 % ikäluokasta v. 2009):


– Suomen maahanmuuttajakriittiset aktivistit suhtautuvat väkivallan käyttöön kaikkein vähiten
kielteisesti verrattuna muihin oppilasryhmiin sekä Suomessa että Euroopassa, kertovat Suutarinen ja
Törmäkangas Jyväskylän yliopistosta.


Syitä laittomaan toimintaan halukkaiden määrän kasvulle tutkijat eivät yllättäen löytäneet nuorten
kotitaustasta tai syrjäytymisestä. Sen sijaan erot aktivistien ja muiden oppilaiden välillä löytyivät
koulusta: Laittomien keinojen käyttöön valmiit eivät luota kouluun instituutiona, eivät koe voivansa
vaikuttaa koulun sääntöihin ja kokevat suhteensa opettajiin huonommaksi kuin muut oppilaat.

Maahanmuuttajakriittisten aktivistien suhtautuminen kouluun on vielä negatiivisempaa kuin
aktivistien ryhmällä. Suomalaisnuoret poikkeavat Suutarisen ja Törmäkankaan mukaan kuitenkin
kokonaisuutenakin eurooppalaisista nuorista:


– Suomessa nuoret eivät osallistu koulun toimintaan eivätkä sen päätöksen tekoon siinä määrin kuin
useimpien muiden maiden nuoret. Näin Suomen koulu jättää käyttämättä keskeisen osan niistä
keinoista, joilla olisi mahdollista integroida nuoria demokraattisen ja yhteisen päätöksenteon piiriin.

 

Lisätietoja:


Professori Pekka Kupari, 040 805 4257, pekka.kupari@jyu.fi
Yliopistonlehtori Kimmo Elo, 044 342 2122, kimmo.elo@utu.fi
Tutkijatohtori Tomi Kankainen, 040 805 4144, tomi.k.kankainen@jyu.fi
Lehtori Sakari Suutarinen, 044 542 4808, sakari.suutarinen@jyu.fi
Erikoistutkija Kari Törmäkangas, 045 679 8572, kari.tormakangas@jyu.fi


Julkistettu teos:
Kodista ja kiinnostuksesta se lähtee. Suomalaisnuorten kansalaispätevyys ja yhteiskunnalliset
asenteet. Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos. 2012. 109 s. 27e.
Julkaisua voi tilata Koulutuksen tutkimuslaitoksen asiakaspalvelusta, ktl-asiakaspalvelu@jyu.fi, p.
040 805 4276 tai verkkokaupasta www.ktl-julkaisukauppa.fi
Teoksen mediakappaleet: Julkaisupäällikkö Jouni Sojakka, 040 805 4287, jouni.sojakka@jyu.fi