Koulutuksen tutkimuslaitos

PISA-kääntäjät kertovat: Täsmälleen samanlaiset kokeet mahdottomia (tiedote 22.8.2012)

Kansainvälisissä PISA-kokeissa on toistuvasti suitsutettu suomalaiskoululaisten
erinomaisia taitoja lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä. PISA-tehtävät
käännetään englannista ja ranskasta suomeksi. Kyseessä ei ole aivan tavallinen
käännöstyö, koska suomenkielisten kokeiden pitää olla yhtä vaikeita vastata kuin
alkukielisten kokeiden. Täsmälleen samanlaiset kokeet ovatkin mahdottomia. Tehtävien
testaaminen kuitenkin mahdollistaa luotettavan vertailun maiden välillä.


Kääntämisen ongelmia selvitti tuoreessa tutkimuksessaan Inga Arffman Jyväskylän
yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitokselta. Tutkimuksessa kokemuksiaan PISAkokeiden
ja muiden kansainvälisten arviointitutkimusten kääntämisestä kertovat Arffman
itse sekä kaikki neljä muuta viimeisimmän PISA-kokeen (PISA 2009) suomentamiseen
osallistunutta suomalaiskääntäjää.


Suurin haaste vaikeustason määrittämisessä


– Kääntäminen on harvoin ongelmatonta. Ongelmia aiheuttavat muun muassa
alkuperäistekstissä olevat moni- ja laajamerkityksiset sanat, joista on vaikea päättää, mitä
merkitystä kulloinkin haetaan, tai kielikuvat ja idiomit, joille on vaikea ja tai suorastaan
mahdoton löytää sopivaa vastinetta, tai vaikkapa pitkät ja mutkikkaat virkkeet, jotka eivät
tahdo millään kääntyä luontevalle ja sujuvalle kohdekielelle. Nämä ovat tuttuja ongelmia
lähes kaikessa kääntämisessä, niin myös kansainvälisiä arviointitutkimuksia
käännettäessä, Arffman selittää.


Arffmanin mukaan kansainvälisiä arviointitutkimuksia käännettäessä haasteita
aiheuttavat kuitenkin lisäksi myös muut, täysin omanlaisensa tekijät.


– Suurin haaste on se, että näitä tutkimuksia käännettäessä kääntäjien tulisi pystyä
kääntämään niin, että alkuperäinen ja kohdekielinen koe ovat yhtä vaikeita vastata.
Haasteellista tämä on siksi, että kokeiden vaikeustason määrittävät lopulta oppilaat ja että
kääntäjä ei kääntäessään voi millään tietää, miten oppilaat todella kokeen kokevat ja
siihen vastaavat. Kääntäjiä ei sitä paitsi yleensä ole koulutettu arvioimaan tekstien ja
kokeiden vaatimustasoa, eikä heillä juurikaan ole siitä kokemusta, koska muissa
käännöstehtävissä vaikeustasolla ei ole samanlaista merkitystä, Arffman valottaa.


Täsmälleen samanlaiset kokeet mahdottomia – testaus kuitenkin poistaa pahimmat ongelmakohdat


– Kansainvälisten arviointitutkimusten käännöstyö on kovasti kehittynyt siitä, mitä se oli alun alkaen, ja sen myötä myös kokeissa käytettyjen käännösten laatu on merkittävästi parantunut – vaikkakin parannettavaa löytyy edelleen. Lisäksi on selvää, että kun kokeita joudutaan kääntämään kielestä toiseen, lopputulos ei koskaan voi olla täsmälleen samanlainen ja yhtä vaikea kuin alkuperäinen koe. Syynä on yksinkertaisesti se, että kielet ja kulttuurit eroavat niin paljon toisistaan, Arffman toteaa.


Arffman kuitenkin muistuttaa, että kääntämisen jälkeen erikielisiä koeversioita vielä testataan monin eri tavoin.


– Oppilaat muun muassa vastaavat kokeisiin omissa maissaan. Näiden vastausten perusteella saadaan vihjeitä siitä, millaisia ongelmia käännöksissä on ollut, ja ongelmakohdat voidaan korjata tai poistaa. Näin lopputulos – vaikkakaan ei täydellinen – mahdollistaa kuitenkin yleensä suhteellisen luotettavan arvioinnin, Arffman kertoo.


Lisätietoja:


Tutkija Inga Arffman, puh. 040 805 4279, inga.arffman@jyu.fi
Julkaisupäällikkö (tiedottaja) Jouni Sojakka, Koulutuksen tutkimuslaitos, puh. 040 805 4287, jouni.sojakka@jyu.fi

Tutkimuksesta julkaistu raportti:
Arffman, I. (2012). Translating international achievement tests: Translators' view (Finnish Institute for Educational Research, Reports 44). Jyväskylä: Finnish Institute for Educational Research.
Saatavilla vain verkkojulkaisuna: http://ktl.jyu.fi/img/portal/22708/g044.pdf.

Jaa |