Koulutuksen tutkimuslaitos

Väitös 18.6.1010: Kielteinen koulusuhde peruskoulussa haittaa nuoren elämää pitkään. Vaihtoehtoiset koulutusmallit auttavat selviytymään (Kuronen)

Väitös: Pe 18.6.2010 klo 12, Seminaarinmäki, Seminarium, Vanha juhlasali S212

KM Ilpo Kurosen kasvatustieteen väitöskirjan ”Peruskoulusta
elämänkouluun - Ammatillisesta koulutuksesta syrjäytymisvaarassa olevien
nuorten aikuisten tarinoita peruskoulusuhteesta ja elämänkulusta
peruskoulun jälkeen” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä emeritusprofessori
Ari Antikainen Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Tapio
Aittola Jyväskylän yliopistosta.


Yläkoulu on alakoulussa vaikeuksiin joutuneille oppilaille kriittinen vaihe,
jossa rankat kokemukset, kasautuvat riskit ja ratkaisematta jääneet ongelmat
kärjistyvät. Lapset ja nuoret eivät saa koulusta riittävästi tukea vaikeuksissaan
ja heidän selviytymisensä elämässä peruskoulun jälkeen on vaakalaudalla.
Vaihtoehtoiset koulutusmallit voivat pelastaa nuoren syrjäytymiseltä.
Tällaisiin johtopäätöksiin on tullut Ilpo Kuronen Jyväskylän yliopiston
Koulutuksen tutkimuslaitoksessa tekemässään väitöskirjatyössä.


Kuronen haastatteli 22 ammatillisesta koulutuksesta syrjäytymisvaarassa
olevaa nuorta aikuista selvittäen heidän koulusuhteensa rakentumista
peruskoulussa ja elämänkulkua peruskoulun jälkeen. Kurosen tutkimus
paljastaa nuorten aikuisten kokemukset, niiden henkilökohtaisuuden ja
yksilöiden väliset erot.


- Pelkkien syrjäytymiseen liitettyjen tilastojen tarkastelu ei kerro koko kuvaa,
Kuronen arvioi.


Lapset kaipaavat koululta varhaista puuttumista ja myönteistä palautetta


- Koulunkäynnissään vaikeuksia kokeva lapsi tuntee erilaisuutensa ja
leimautuu usein jo alakoulussa. Koulussa vallitseva liiallinen
samanlaisuuden tavoittelu heikentää oppilaiden erilaisuuden huomioon
ottamista. Koulukiusatut jäävät mielestään yksin ongelmineen ja
sinnittelevät kestävyytensä äärirajoilla. Kielteisten kokemusten ja
epäonnistumisten kehää on vaikea katkaista myöhemmin, Kuronen
valottaa.


Tutkimus toi esiin vakavia puutteita oppilaiden viihtyvyydessä ja
hyvinvoinnissa koulussa. Vaikeuksiin joutuneet kaipaavat kouluun varhaista
puuttumista, ongelmien puheeksi ottamista ja työrauhaa. Myönteistä
palautetta ja kannustusta he eivät juuri saa. Rangaistuksia ja
kontrollitoimenpiteitä sen sijaan käytetään niin runsaasti, että ne menettävät
usein merkityksensä.


- Niin jännittäjiksi, levottomiksi kuin kiusatuiksi jo alakoulussa
leimautuneilla kuin yläkouluvaiheessa opiskeluun kyllästyneillä tulisi olla
oikeus tasa-arvoiseen asemaan ja hyvinvointiin koulussa, Kuronen
korostaa. Kielteinen koulusuhde, traumaattiset koulukokemukset ja
hyvinvoinnin järkkyminen ennakoivat merkittäviä vaikeuksia
myöhemmässä elämässä.


Vaihtoehtoiset koulutusmallit tuottivat onnistumisen kokemuksia
Myönteisimmät kokemukset syntyivät kyläkouluissa tai muuten pienissä
kouluyhteisöissä. Sitoutuminen koulutyöhön oli heikoimmillaan yläkoulussa
ja ammatillisessa koulutuksessa, joka usein päättyi keskeyttämiseen.
Elämänkulun selkiintymisessä auttoivat vaihtoehtoiset koulutusmallit, joille
esimerkiksi työpainotteisuus, henkilökohtainen elämänhallinnan tuki, nopea
ongelmiin reagointi ja luottamusta rakentavat kohtaamiset olivat tyypillisiä
piirteitä. Opiskelu valtavirrasta poikkeavissa koulutusmalleissa tuotti
aikaisemmista koulukokemuksista selvästi erottuvia myönteisiä tunteita ja
pärjäämisen kokemuksia, niihin kiinnityttiin parhaiten ja koulutukset koettiin
mahdollisuuksina.


Tutkimus osoitti myös opettajien vaikeuden kohdata erilaisia oppilaita.
Opettajat näkivät muuttumisen tarpeen enemmän oppilaassa kuin koulun
joustamattomissa käytännöissä. - Pudotuspeli alkaa varhaisessa vaiheessa.
Toisilla menee hyvin ja toisilla ongelmat ja pahoinvointi kasautuvat.
Tukijärjestelmää olisi tehostettava erityisesti yläkouluvaiheessa, joka ei
valmista riittävästi toisen asteen koulutukseen siirtymiseen, Kuronen arvioi.


Vaikeudet eivät ennusta lopullista putoamista


Nuorten tilanteita arvioidaan liiaksi ulkopuolelta ja kapea-alaisesti. Kurosen
mukaan keneenkään ei tulisi asettaa lopullista leimaa eikä ennustaa hänen
putoamistaan. Nuorten elämään liittyy monenlaista tasapainottelua.
- Uhkien ja riskien tunnistaminen on olennaisempaa kuin syrjäytymisasteen
määrittäminen. Positiivisen suunnan näkeminen ja tukeminen sekä kasvun
näkökulman tavoittaminen on tärkeintä, Kuronen korostaa.


Lisätietoja:


Ilpo Kuronen, puh (014) 260 3326 tai 050 408 8538, ilpo.kuronen@jyu.fi
Ilpo Kuronen kirjoitti ylioppilaaksi Suolahden yhteiskoulun lukiosta 1972.
Sairaanhoitajaksi hän valmistui Keski-Suomen sairaanhoito-oppilaitoksesta
1975, erikoissairaanhoitajaksi Kuopion sairaanhoito-oppilaitoksesta 1979 ja
sairaanhoidon opettajaksi Helsingin sairaanhoito-opistosta 1984.
Kasvatustieteen maisteriksi opiskelun hän aloitti 1986 ja suoritti tutkinnon
Jyväskylän yliopistosta 2005. Kuronen on työskennellyt terveydenhuollon eri
ammateissa, opettajana ja koulutusjohtajana sosiaali- ja terveysalalla
Mikkelissä sekä projektiasiantuntijana ja -päällikkönä useissa ammatillisen
koulutuksen ja työelämän kehittämishankkeissa Etelä-Savon Koulutus Oy:ssä.
Tohtorikoulutettavana Suomen Akatemian rahoittamassa Stage-hankkeessa
Kuronen aloitti 2007 Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa,
jossa hän tutkii parhaillaan toisen asteen ammatillisen koulutuksen
keskeyttämistä.


Teos on julkaistu Koulutuksen tutkimuslaitoksen sarjassa Tutkimuksia 26,
sivuja 362, Jyväskylä 2010, ISSN: 1455-447X, ISBN: 978-951-39-3889-5 (nid.),
ISBN: 978-951-39-3890-1 (pdf).


Painetun version tilaukset ja tiedustelut:
Koulutuksen tutkimuslaitos, Asiakaspalvelu, puh (014) 260 3220,
ktl-asiakaspalvelu@jyu.fi, www.ktl-julkaisukauppa.fi
Tilauskoodi T026, hinta 30 euroa.

Verkkojulkaisu:
http://ktl.jyu.fi/img/portal/17787/Tutkimuksia_26_netti.pdf

Jaa |