Koulutuksen tutkimuslaitos

Tarkoitus

Mistä PISAssa on kyse?

PISA (Programme for International Student Assessment) on kansainvälinen tutkimusohjelma, joka arvioi nuorten osaamista lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden sisältöalueilla. Ohjelmassa keskitytään selvittämään, kuinka 15-vuotiaat nuoret hallitsevat tulevaisuuden yhteiskunnan, työelämän kehityksen ja laadukkaan elämän kannalta keskeisiä tietoja ja taitoja. PISAssa ollaan kiinnostuneita myös oppimista tukevista opiskelutaidoista ja valmiuksista. PISA-ohjelma koostuu muutaman vuoden välein tehtävistä tutkimuksista (2000, 2003, 2006, 2009, 2012, 2015, 2018).

PISAn keskeisin tutkimuskysymys on, mikä on osaamisen taso eri maissa ja kuinka tasaisesti osaaminen jakautuu oppilaiden, koulujen ja koulujärjestelmän eri osien kesken. PISAssa halutaan myös tietää, mitkä oppilaan taustaan, koulun piirteisiin ja opetuksen organisointiin liittyvät tekijät vaikuttavat oppilaiden menestymiseen. Ensimmäistä kertaa kansainvälisessä vertailututkimuksessa on lisäksi mahdollista vertailla samojen oppilaiden osaamista eri sisältöalueilla.

PISAssa oppimistuloksia tarkastellaan niin jatko-opintojen, työelämän kuin tulevaisuuden kansalaisuudenkin esiin nostamien tarpeiden näkökulmasta. Olennaista ei ole se, miten tiedot ja taidot on hankittu, vaan se, mitä oppilaat todella osaavat. Osaamisen ajatellaan tulevan parhaiten esiin mahdollisimman autenttisissa, todellisen elämän käyttötilanteita jäljittelevissä tehtävissä. Koulun opetussuunnitelma tavoitteineen luo tärkeän perustan osaamiselle ja sen arvioinnille, mutta PISA ei halua sulkea pois myöskään koulun ulkopuolista oppimista.

Mitä PISAssa tutkitaan?

PISA-ohjelmassa käynnistetään kolmen vuoden välein uusi tutkimus siten, että arvioinnin sisällöllinen pääalue vaihtuu. Ensimmäisessä PISA-tutkimuksessa (PISA 2000) pääalueena oli lukutaito ja vuonna 2003 matematiikka. Vuonna 2006 pääalue oli luonnontiede, 2009 lukutaito, 2012 matematiikka ja 2015 jälleen luonnontiede. Kullakin tutkimuskerralla tehtävistä noin 2/3 sijoittuu pääalueelle ja kahdelle muulle sisältöalueelle sijoittuu yhteensä 1/3 tehtävistä. Vuorottelulla taataan se, että kullakin tutkimuskerralla saadaan laaja ja monipuolinen aineisto pääalueen tulosten ja niihin yhteydessä olevien tekijöiden selvittämiseen. Samalla myös varmistetaan riittävän tarkka oppimistulosten kehittymisen seuranta kahdella muulla sisältöalueella. Vuodesta 2015 lähtien tutkimus on toteutettu tietokoneympäristössä.

Lukutaitoa sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaamista tarkastellaan PISAssa kolmesta näkökulmasta:

  • sen tiedon sisältö tai rakenne (content and structure), joka oppilaan tulisi omaksua kultakin sisältöalueelta (esimerkiksi luonnontieteelliset tai matemaattiset käsitteet, erilaiset tekstityypit);
  • ne prosessit (processes), jotka oppilaan tulee hallita (esimerkiksi tiedonhaku kirjoitetusta tekstistä);
  • ne olosuhteet ja käyttötilanteet (contexts), joissa tietoja ja taitoja sovelletaan (esimerkiksi omaa elämää koskevien päätösten tekeminen tai maailman tapahtumien ymmärtäminen).

Mitä hyötyä PISAsta on?

PISA-ohjelma on perusteiltaan tieteellinen tutkimusohjelma, mutta sillä on myös käytännöllisiä päämääriä. PISAn tuottaa tietoa, joka tukee koulutuksen ja opetuksen kehittämistä sekä auttaa koulutuspoliittista päätöksentekoa.

PISA tuottaa kolmen tyyppistä tietoa:

  • Tietoa nuorten tiedoista, taidoista ja valmiuksista
  • Tietoa siitä, mitkä tekijät selittävät oppimistuloksia
  • Tietoa siitä, miten oppimistulokset kehittyvät ajan myötä


PISA siis kertoo millaisia suomalaisnuorten oppimistulokset ovat eri osa-alueilla muihin maihin verrattuna, miksi tulokset ovat hyviä tai huonoja ts. mihin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota, jotta oppimistulokset paranisivat. Lisäksi PISA kertoo, miten kehittämistyöllä on onnistuttu vaikuttamaan oppimistuloksiin.

PISA tukee koulutuksen kehittämistä mm. seuraavilla konkreeteilla tavoilla:

  • PISA tarjoaa kansainvälisen kehyksen ja kriteeristön, jossa suomalaisen peruskoulun tuloksia ja niiden kehittymistä voidaan arvioida. Kansainvälinen vertailu kertoo suomalaisen koulutuksen vahvuuksista, mutta myös osoittaa kehittämistä vaativia tavoitealueita, opiskelutaitoja, oppilasryhmiä, kouluja jne.
  • PISA tuottaa sekä kansallisille että paikallisille päättäjille runsaasti tietoa oppimistuloksiin vaikuttavista koulu- ja oppilaskohtaisista tekijöistä. Lisäksi se tuottaa tietoa koulun ulkopuolisen toimintaympäristön vaikutuksista nuorten osaamiseen.
  • PISA toimii myös peruskoulun päättövaiheen osaamistason kansallisena arviointina. Noin 90 % tutkimukseen osallistuvista oppilaista on peruskoulun 9-luokkalaisia.
  • PISA antaa monipuolista tietoa siitä, miten kouluja koskevat koulutuspoliittiset ratkaisut vaikuttavat oppimistuloksiin. Opetussuunnitelmia ja tuntijakoa koskevan päätöksenteon siirtyminen pakalliselle tasolle sekä uudistuneen koululainsäädännön muutokset ovat esimerkkejä tällaisista kansallista päätöksiä.
  • PISA mahdollistaa erilaisen kansallisen kehittämistyön tuloksellisuuden arvioinnin. PISA 2003 ja 2006 -tutkimukset esimerkiksi vastaavat kysymykseen siitä, miten matemaattis-luonnontieteellisen opetuksen kansallisen kehittämistyö on onnistunut.
  • PISA kertoo myös siitä, miten koulutuksellinen tasa-arvo toteutuu Suomessa. Tasavertaiset koulutusmahdollisuudet ovat Suomessa keskeinen koulutuspoliittinen tavoite. Koulutuksessa heikoimmat syrjäytyvät helposti myös muussa elämässä. PISAn antaa mahdollisuuden tarttua tähän ongelmaan.
  • PISA tuottaa myös yksittäisille kouluille ja oppilaille tietoa niiden menestymisestä kansallisine ja kansainvälisine vertailutietoineen. Tämä luo pohjaa koulukohtaiselle kehittämistyölle. Koulut itse päättävät siitä, miten niitä koskevia tietoja käytetään ja mahdollisesti julkaistaan.

PISA tuottaa kaiken kaikkiaan monenlaista tietoa erilaisiin tiedontarpeisiin. Siksi tiedon välittyminen sitä tarvitseville nousee keskeiseksi. PISAssa nähdään keskeisenä haasteena tutkimuksen, poliittisen päätöksenteon ja käytännön koulutyön vuoropuhelun edistäminen. Tätä edistetään monipuolisella tutkimustulosten raportoinnissa sekä kiinteällä yhteistyöllä näiden tahojen kanssa.

OECD:n tutkimusohjelma

PISA on OECD:n yhteinen tutkimusohjelma. Siinä on myös mukana kasvava joukko OECD:n ulkopuolisia osallistujamaita. Hanke on lähtenyt liikkeelle maiden hallitusten aloitteesta, ja sen tarkoituksena on erityisesti koulutusjärjestelmien tuloksellisuuden seuranta. Seuranta luo pohjaa koulutuksen kehittämiselle kussakin maassa. Hallitukset yhdessä myös ohjaavat tutkimusta koulutuspoliittisten tavoitteidensa pohjalta.

Osallistujamaiden neuvosto määrittelee PISAn ohjelmalliset prioriteetit OECD:n tavoitteiden puitteissa ja seuraa näissä prioriteeteissa pitäytymistä hankkeen toteutuksen aikana. Neuvosto asettaa prioriteetit indikaattoreiden kehittämistyölle, arviointivälineiden rakentamiselle ja tulosten raportoinnille. Siihen kuuluu jokaisen osallistujamaan opetushallinnon edustaja, Suomesta erikoissuunnittelija Tommi Karjalainen opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

OECD:n sihteeristö johtaa tutkimusten suunnittelua ja toteutusta. Sihteeristö toimii myös osallistujamaiden neuvoston sihteeristönä, rakentaa yhteistä näkemystä osallistujamaiden kesken sekä toimii neuvoston ja toteutuksesta vastaavan yhteenliittymän välisenä yhteyselimenä. Sihteeristö tuottaa myös raportit ja julkaisut yhteistyössä kansainvälisen konsortion kanssa. Lisäksi Sihteeristö neuvottelee jäsenmaiden kanssa sekä ohjelmatasolla (osallistujamaiden neuvosto) että toimeenpanotasolla (kansalliset koordinaattorit)

Kansainväliset konsortiot kantavat päävastuun tutkimuksen käytännön toteutuksesta. Konsortio A, jota johtaa Australian Council for Educational Research (ACER), vastaa PISAn tiedollisten mittarien kehittämisestä, otannasta, ja tutkimuksen käytännön järjestelyistä. Konsortio B vastaa taustakyselyjen toteutuksista. Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos on Konsorio B:n jäsen.

Asiantuntijaryhmät luovat kehykset kullekin arviointialueelle. Arviointikehysten laadinnassa hyödynnetään myös kansallisten arviointiryhmien esittämiä näkökohtia. Lisäksi osallistujamaiden asiantuntijat toimivat työryhmssä, joiden tehtävänä on yhdistää PISAn ohjelmatavoitteet parhaaseen käytettävissä olevaan tekniseen asiantuntemukseen kullakin arvioinnin osa-alueella. Näissä asiantuntijaryhmissä maat voivat varmistaa, että

  • mittavälineet ovat kansainvälisesti päteviä ja OECD-maiden kulttuuri- ja koulutusympäristöt huomioon ottavia,
  • arvioinnissa käytettävä aineisto on mittausominaisuuksiltaan vahvaa ja
  • mittavälineet painottavat autenttisuutta ja koulutuksellista valiudiutta.

Kansalliset keskukset vastaavat tutkimuksen toteutuksesta kussakin osallistujamaassa. Suomessa kansallisena keskuksena toimii Koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopistosta (PISA 2000, 2003, 2009, 2012, 2015, 2018). Kansallisena koordinaattoria toimii tutkimuslaitoksen johtaja, professori Jouni Välijärvi. Vuoden 2018 tutkimusta koordinoi yliopistotutkija Arto Ahonen. Koordinaattorit vastaavat omissa maissaan tutkimuksen niin tutkimuksen toteutuksen kuin analyysien, raporttien ja julkaisujen laadusta. PISAn 2006:n keskuksena toimi Helsingin yliopiston arviointikeskus, kansallisena koordinaattorina tutkija Pekka Arinen.

Jaa |