Koulutuksen tutkimuslaitos

Arviointialueet


PISAssa arvioidaan lukutaitoa sekä matematiikan ja luonnontieteiden osaamista. Kukin näistä alueista on vuorotellen PISAn pääalueena. Talousosaamisen arviointi on tarjottu  osallistujamaille vuoden 2012 tutkimuksesta alkaen ns. kansainvälisenä optiona.  Lisäksi PISAssa on kullakin tutkimuskerralla vaihtuvia alueita.

 

Lukutaito PISAssa

PISA-tutkimuksessa lukutaito (reading literacy) ymmärretään laajasti elinikäistä oppimista ja tietoyhteiskunnassa toimimista edistäväksi taidoksi. Peruslukutaidon sijaan PISAssa on keskitytty arvioimaan luetun ymmärtämistä ja yhteiskunnassa toimivaa ja elinikäistä oppimista tukevaa lukutaitoa. Lukutaito määritelläänkin PISAssa seuraavasti (OECD 2003; Linnakylä & Sulkunen 2005): Lukutaito on kirjoitettujen tekstien ymmärtämistä, käyttöä ja arviointia lukijan omien tavoitteiden saavuttamiseksi, tietojen ja valmiuksien kehittämiseksi sekä yhteiskuntaelämään osallistumiseksi.

Millaisia tekstejä ja tehtäviä?

Luotaessa lukutaidon määritelmää mahdollisimman hyvin vastaava lukutaitokoe on PISA-arvioinnissa pyritty siihen, että luettavat tekstit ja niihin liittyvät tehtävät ovat mahdollisimman aitoja ja autenttisia ja liittyvät todellisiin arjen lukutilanteisiin niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin. Lukutaidon arviointialuetta jäsennetään moniulotteisesti huomioiden niin erilaiset tekstit kuin lukemiseen liittyvät erilaiset lähestymistavat ja lukutilanteetkin. Nämä kolme ulottuvuutta ohjaavat tehtävien laadintaa ja oppilaiden suoritusten arviointia. Tekstityypit pyrkivät edustamaan monipuolisesti erilaisia nykynuorille nyt ja tulevaisuudessa autenttisia tekstejä. Joukossa on suorasanaisia tekstejä, kuten asiaproosaa ja kaunokirjallisuutta, sekä epälineaarisia dokumentteja, kuten lomakkeita, taulukoita, karttoja ja kaavioita. Keskeisiä tehtävien vaatimia lähestymistapoja eli aspekteja ovat puolestaan tiedonhaku, luetun ymmärtäminen ja tulkinta sekä luetun pohdinta ja arviointi. Lukutilanteet sen sijaan viittaavat lukemisen kontekstiin ja tarkoitukseen. PISAssa näitä tilanteita on määritelty neljä: yksityinen, julkinen, opiskelu ja ammatillinen lukeminen.

Kullakin PISA-kierroksella pyritään siihen, että lukutaitokokeen tekstit ja tehtävät edustavat mahdollisimman tasaisesti eri tekstityyppejä, lähestymistapoja eli aspekteja ja lukutilanteita. Tehtävistä karkeasti ottaen noin puolet on monivalintatehtäviä ja puolet avoimia tehtäviä, joissa arvioidaan myös oppilaiden ajattelun ja argumentoinnin taitoja.

Tulosten raportointi

Lukutaidon arvioinnin tuloksia raportoitaessa hyödynnetään yhdistettyä tulosasteikkoa, joka sisältää niin tiedonhaun tekstistä, luetun ymmärtämisen ja tulkinnan kuin luetun arvioinnin ja pohdinnankin. Lukutaidon ollessa pääarviointialue, kuten vuosina 2000 ja 2009, tuloksia tarkastellaan myös erikseen aspekteittain.

 

Matematiikan osaaminen

PISA-tutkimuksessa matematiikan osaamisella (mathematical literacy) tarkoitetaan oppilaiden kykyä eritellä, perustella ja viestiä ajatuksiaan tehokkaasti, kun he asettavat, muotoilevat, ratkovat ja tulkitsevat matemaattisia ongelmia erilaisissa tilanteissa. Lähestymistapa korostaa matemaattisen tiedon soveltamista yhteyksissä, jotka edellyttävät asioiden ymmärtämistä, pohtimista ja perustelemista. Tällöin tarvitaan tietenkin myös matematiikan perustietoja ja -taitoja, kuten faktatietoutta, terminologian tuntemista, käsitteiden hallintaa sekä laskutoimitusten ja ratkaisumenetelmien käyttötaitoja. Matematiikan osaaminen määritellään PISAssa seuraavasti (OECD 2003): Matematiikan osaaminen tarkoittaa yksilön kykyä havaita ja ymmärtää matematiikan merkitys ympäröivässä maailmassa, tehdä perusteltuja matemaattisia päätelmiä ja käyttää matematiikkaa nykyisten ja tulevien elämäntilanteidensa tarpeita vastaavasti, asioista välittävänä ja rakentavasti ajattelevana kansalaisena.

Matematiikan tehtävien laadintaa PISAssa on ohjannut kolme jäsentävää tekijää: matematiikan sisällöt, matematiikan prosessit sekä tilanteet, joihin tehtävät on sijoitettu. Osaamisen kannalta olennainen osatekijä on matemaattinen sisältöaines. Sisällöt määritellään neljän sisältökokonaisuuden avulla, jotka ovat määrällinen ajattelu, tila ja muoto, muutos ja yhteydet sekä epävarmuus. Matematiikan prosesseihin kuuluvat esimerkiksi matemaattisen kielen käyttö, suoritusmenetelmien käyttö, ajattelun taidot, ongelmanratkaisutaidot sekä apu- ja työvälineiden käyttö, ja niistä on muodostettu kolme laajempaa kategoriaa: tietäminen ja perusmenetelmien käyttö, tiedon yhdistäminen ja tulkinta sekä pohdinta, perustelu ja yleistäminen. Lisäksi koetehtävät on sijoitettu erityyppisiin käyttötilanteisiin, joita PISA määrittelee neljä: yksityinen, julkinen, ammatillinen ja tieteellinen.

 

Luonnontieteellinen osaaminen

Luonnontieteellistä osaamista (scientific literacy) pidetään PISAssa jokaiselta kansalaiselta vaadittavana keskeisenä elämisen taitona. Siinä korostetaan oppilaan omaa roolia aktiivisena luonnontieteellisen tiedon hankkijana ja viestijänä.

Luonnontieteellinen osaaminen määritellään oppilaan kykynä hyödyntää tieteellistä tuntemusta, määrittää kysymyksiä ja tehdä johtopäätöksiä todistusaineistoon perustuvien luonnollisen maailman sekä siihen liittyvien, ihmisen toiminnasta aiheutuvien muutosten ymmärtämiseksi ja näitä asioita koskevan päätöksenteon edistämiseksi.

Tällöin korostetaan myös sellaista tiedon suhteuttamista, jossa tehdään ero mielipiteiden ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvien väittämien välille. PISAssa pidetään tärkeänä nuorten kykyä hallita luonnontieteellisiä käsitteitä ja ilmiöitä todellisen elämän tilanteissa sekä mahdollisesti tulevaisuuden tarpeista nousevien tehtävien ja ongelmien ratkaisemisessa.

Talousosaaminen

PISA-tutkimuksessa talousosaamisella tarkoitetaan jokapäiväisessä elämässä tarvittavaa tietoa ja ymmärrystä raha-asioista, taloudellista käsitteistä sekä riskeistä. Tiedon ohella talousosaamisen tärkeitä osatekijöitä ovat kognitiiviset taidot, motivaatio sekä itseluottamus. Tutkimuksessa arvioidaan nuorten kykyä soveltaa heidän talouteen ja raha-asioihin liittyvää ymmärrystään niin kotia, ystäviä ja perhettä, koulutusta ja työtä kuin yksilöiden ja yhteiskunnan välisiä yhteyksiäkin koskien. Tutkimuksen koetehtävät käsittelevät nuorten päivittäiseen elämään liittyviä raha-asioita, mutta myös tulevaisuuden haasteita kuten koulutusta ja työtä koskevia valintoja. Koetehtävien lisäksi talousosaamista arvioidaan taustatietoja kartoittavan taloustaitokyselyn avulla.

PISA-tutkimuksessa talousosaamista arvioidaan kolmesta eri näkökulmasta. Nämä ovat sisältö, prosessi ja konteksti. Sisältö muodostuu talousosaamisen kannalta olennaisesta tiedosta ja ymmärryksestä. Tutkimuksessa eroteltuja sisältöjä ovat raha, kaupankäynti ja tilitapahtumat, talouden suunnittelu ja varainhoito, riskin ja hyödyn välinen suhde sekä talouden yleispiirteet.

Lisäksi tutkimuksessa huomioidaan ei-kognitiivinen näkökulma eli motivaation ja itseluottamuksen merkitys talousosaamiselle. Talousosaamiseen liittyviksi ei-kognitiivisiksi tekijöiksi tutkimuksessa määritellään mahdollisuus päästä käsiksi tietoon ja mahdollisuus koulutukseen, mahdollisuus käyttää rahaa ja finanssituotteita, asenne ja itseluottamus talousasioita kohtaan sekä kulutus- ja säästämiskäyttäytyminen. Kaiken kaikkiaan PISA-tutkimuksessa tarkasteltava talousosaaminen muodostuu useasta eri osa-alueesta ja näkökulmasta. Niiden avulla rakennetaan kattavaa kuvaa siitä, millaiset tiedot ja taidot nuorilla on tehdä heitä itseään koskevia taloudellisia päätöksiä ja tulevaisuuden suunnitelmia. 

 

 

PISAn vaihtuvat alueet

Pääalueiden lisäksi PISAssa on eri tutkimuskerroilla joitain vaihtuvia alueita.

2000-tutkimuksen vaihtuvat alueet
- Opiskelustrategiat
- Tietotekniikan käyttö

2003-tutkimuksen vaihtuvat alueet
- Ongelmanratkaisu
- Tietotekniikan käyttö

2006-tutkimuksen vaihtuvat alueet
- Tietotekniikan käyttö
- Oppilaiden ympäristöasenteet ja kansalaisaktiivuus

2009-tutkimuksen vaihtuvat alueet
- Tietotekniikan käyttö

2012-tutkimuksen vaihtuvat alueet
- Tietokonepohjainen ongelmanratkaisu

2015-tutkimuksen vaihtuvat alueet
- Yhteistoiminnallinen ongelmanratkaisu 

Ongelmanratkaisu

PISA 2003 tutkimuksessa ongelmanratkaisu oli ns. vaihtuva sisältöalue, eli sitä testattiin vain yhden kerran. Ongelmanratkaisun arviointikehyksen ja tehtävien laatimista varten tarkasteltiin useiden eri alojen (erityisesti matematiikan ja psykologian) tutkimuksia, joissa oli mitattu oppilaiden ongelmanratkaisutaitoja ja -prosesseja.

PISA 2003 -tutkimuksessa käytettiin seuraavaa ongelmanratkaisun määritelmää:
Ongelmanratkaisu tarkoittaa yksilön kykyä käyttää kognitiivisia prosesseja aitojen, oppiainerajat ylittävien ongelmatehtävien kohtaamisessa ja ratkaisemisessa, missä ratkaisuun johtava reitti ei ole välittömästi nähtävissä ja missä mahdollisesti käyttökelpoiset osaamisalueet tai oppisisällöt eivät rajoitu yksinomaan matematiikan, luonnontieteiden tai lukemisen arviointialueeseen.

PISAssa oppilaiden ongelmanratkaisutaitoja testattiin kolmella alueella: päätöksenteossa, järjestelmän analysoinnissa ja suunnittelussa sekä vianmäärityksessä. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, että valitut tehtäväasetelmat olivat elävästä elämästä, ja että ne olivat riittävän etäällä oppilaiden tavanomaisista koulutilanteista. Ongelmanratkaisutehtävien konteksteilla pyrittiin kattamaan aluetta, joka ulottui oppilaan henkilökohtaisesta ympäristöstä tiedostavaan kansalaisuuteen. Tällöin mukana oli sekä opetussuunnitelman mukaisia että myös sen ulkopuolisia sisältöjä.

PISA 2015 -tutkimuksessa tietokonepohjaisissa tehtävissä arvioinnin kohteena olivat ensisijaisesti oppilaan vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot, jotka edesauttavat ryhmän toimintaa sen yrittäessä ratkaista erilaisia koulutyöhön tai arkeen liittyviä ongelmatilanteita.

Jaa |