Suomalaiset haluaisivat lukea enemmän. Yli puolet aikuisista kokee lukevansa tai kuuntelevansa kirjoja liian vähän. Usein syynä ovat kiire ja keskittymisvaikeudet. Kun korona raivasi menot minimiin, alkoivat kirjat taas kiinnostaa.
Lukemisen taitojen heikkeneminen on näkynyt trendinä vuoden 2006 Pisa-tutkimuksesta lähtien. Myös asenteet lukemista kohtaan ovat muuttuneet negatiivisemmiksi. Kirjat eivät kiinnosta, ja moni kertoo, ettei aikaa ole riittävästi.
– Perheiden arki voi olla melko aikataulutettua, eikä tylsiä hetkiä ole paljoa tarjolla. Kodeista ei myöskään välttämättä löydy enää kirjoja entiseen malliin, lukutaitotutkija Kaisa Leino miettii.
Lukukeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan jopa 71 prosenttia suomalaisista kertoo vähäisen lukemisensa syyksi vaikeuden keskittyä.
Yksi syy voi löytyä teknologian kehityksestä. Esimerkiksi sosiaalisen median sovellukset tekivät maihinnousunsa Suomeen juuri 2000-luvun alkupuolella.
Viidesosa vanhemmista kertoo, että lapsi katselee mieluummin televisiota tai elokuvia kuin lukee kirjoja. Vähälle vapaa-ajalle on paljon ottajia ja laitteiden lumo voi olla kova.
– Tuo on minullekin tuttua, vaikka pidän itseäni melkoisena himolukijana. Minun täytyy esimerkiksi lukita älypuhelin pois näkyvistä ja tarttua kirjaan, koska vaikka olisin täysin kirjan maailmassa, se puhelin tulee mieleen ja alan selaamaan sitä, runoilija Aura Nurmi toteaa.
Tarjolla vuoden etumatka ikätovereihin
Lapselle lukeminen todella kannattaisi, sillä lukemisella on yksittäisistä harrastuksista kaikkein suurin vaikutus lapsen kielellisiin taitoihin, jopa enemmän kuin yhden kouluvuoden oppimisen verran.
Lukemisella on valtava määrä muitakin myönteisiä seurauksia. Sen rooli on olennainen kielen kehittymisessä ja esimerkiksi tulkitsemisen taidon syntymisessä. Kyse on myös ihmissuhteista ja empatiataidoista.
– Lukeminen vanhemman kanssa rakentaa myös luottamussuhdetta. Tutkimusten mukaan lapsilla, joille on luettu paljon, on vähemmän käytöshäiriöitä. Lisäksi lapselle lukemisen tiedetään tekevän hyvää myös lukevalle aikuiselle, Kaisa kertoo.
Lukemisen edut eivät jää lasten varhaisvuosiin. Kun on verrattu teinejä, jotka lukevat omalla ajallaan ja heitä, jotka eivät lue, on ero sanavarastossa ollut huikea: jopa 50 000 sanaa.
Se voi olla melkoinen erottava tekijä, kun mietitään esimerkiksi nuoren mahdollisuuksia kohdata toinen ihminen, sanoittaa omia tunteitaan tai purkaa ahdistustaan.
– Ja tiedämme myös, että ne, jotka lukevat paljon, myös keskimäärin kirjoittavat hyvin. Nämä kyvyt tukevat toisiaan. Ne ovat tärkeitä, kun nuori haluaa saada äänensä kuuluviin, Kaisa muistuttaa.
Lukutaidon kehittäminen ja lukuilon lisääminen on sekä kotien että varhaiskasvatuksen ja koulun asia. Kaisa toivoo, että Lukevaa koulua voisi rakentaa samaan tapaan kuin Liikkuvaan kouluun on satsattu.
– Se voi olla esimerkiksi toimivien lukutilojen rakentamista niin, että huomioidaan ihmisten erilaiset ominaisuudet. Jos joku ei halua lukea pulpetissa istuen, hän voisi mennä rauhasssa vaikka säkkituoliin tai lukemaan lattialla makoillen. Tärkeintä on antaa aikaa ja mahdollisuus rauhoittua kirjan kanssa.
Intoa kirjoittamisesta?
Kipinä kirjallisuuteen voi syttyä myös ennenkokemattoman ärsykkeen kautta. Aura kiersi runoilija ja yhteisöpedagogi Juho Kuusen kanssa kouluja Mun tarina -hankkeen puitteissa vuosina 2018-2020.
Hankkeessa tutkittiin lukemiseen innostamista lavarunouden ja spoken wordin keinoin. Tulokset olivat erittäin rohkaisevia.
– Kolmannes kohtaamastamme porukasta löysi projektin myötä tiensä runoklubeille, vaikkei juuri kellään ollut ennalta lainkaan tietoa aiheesta. He myös alkoivat kirjoittaa itse. Moni kertoi palautteessa, ettei heillä ollut käsitystäkään siitä, että runous voisi olla myös sellaista, Aura muistelee.
Luokissa nähtiin hankkeen aikana koskettavia tilanteita, kun oppilastoverit saatettiin runojen myötä nähdä aivan uudessa valossa.
– Oli tärkeää nähdä yksilö yhteisön keskellä onnistujana. Näimme pitämillämme runotunneilla ihmiset luokan yhteisenä vahvuutena. Oli myös sellaisia tilanteita, joissa luokkakaverit ensimmäistä kertaa kuulivat vaikkapa toistensa taustoista tai kielipääomasta, kun kirjoitettu kieli kuulosti satumaiselta ja ihanalta. Ne hetket olivat arvokkaita ja ylistäviä.
Aura haluaisi nähdä kouluissa enemmän lukemisen ja kirjoittamisen tilaisuuksia. Sama saisi mieluusti vuotaa vapaa-ajallekin.
– Huomasimme hankkeen aikana, ettei koululaisilla ole kovin paljon mahdollisuuksia kirjallisiin harrastuksiin omalla ajallaan. Sitä näkisin mielelläni lisää vaikka lukupiirien muodossa.
Perusta luodaan nuorena. Steiner-koulun käynyt Aura muistaa edelleen lämmöllä oman kouluaikansa yhteisiä lukuhetkiä.
– Läpi ala-asteen opettaja sammutti luokasta valon ja luki meille kynttilän valossa ääneen. Niin tulivat tutuiksi esimerkiksi Kalevala ja antiikin Kreikan klassikot. Se oli uskomattoman ihanaa!
Innostus tarttuu
Kaisa ja Aura pitävät lukevien ihmisten esimerkkejä tärkeinä. Esikuvat saattavat innostaa aloittelevaa lukijaa etsimään itselle aivan vieraitakin tekstejä.
– Näkisin mielelläni esimerkiksi opettajilta vielä enemmän heidän oman lukemisen ilonsa näyttämistä. He voisivat nostaa esiin sitä, millaisista kirjoista itse pitävät. Senkin voisi tuoda esiin, että on ihan ok, ettei tykkää kaikista lajityypeistä ja että lukee välillä enemmän ja välillä vähemmän, Aura miettii.
Myös vanhempien esimerkki toimii ja innostus tarttuu. Kaisa muistuttaa, että teininkin kanssa voisi vielä lähteä kirjastoon yhdessä ja etsiä vaikka molempia kiinnostava kirja kummallekin luettavaksi. Silloin voisi syntyä hyviä keskusteluja.
– Omalle nuorelleni olen myös etsinyt luettavaksi kirjoja, jotka ovat saman tyyppisiä kuin ne sarjat, joista hän on kiinnostunut. Toisinaan olemme yhdessä ensin lukeneet kirjan ja sitten katsoneet siitä tehdyn sarjan ja sitten jutelleet eroista ja yhtäläisyyksistä.
Äänikirjat kunniaan
Poikkeuksellinen vuosi koronan kuristuksessa on tarjoillut jotakin hyvääkin: joka neljäs suomalainen kertoo lukeneensa aiempaa enemmän. Lukukeskuksen keräämien tietojen mukaan myös lapsille ääneen lukeminen on lisääntynyt.
Kun aikaa on ollut enemmän, on kirjoihin ollut helpompi tarttua. Ehkäpä omaa hiipunutta lukuintoa voisikin lietsoa raivaamalla myös normaalioloissa arkeen lisää rauhallisia hetkiä.
Koronavuosi on lisännyt myös kuunneltujen kirjojen suosiota, ja aivan erityisesti on kasvanut lasten äänikirjojen suosio.
Kaisa ja Aura pitävät äänikirjoja erinomaisena väylänä kirjojen maailmaan. Kirja kulkee kuulokkeissa mukana kotiaskareita tehtäessä, koulumatkoilla tai lenkkipolulla.
Äänikirjan kuuntelun voi yhdistää myös vaikkapa perheen yhteisille automatkoille. Silloin tarinasta ehkä innostutaan juttelemaan koko porukalla.
Jos kynnys perinteisen kirjan lukemiselle on syystä tai toisesta korkealla, saattaa äänikirja toimia myös sopivana koukkuna tarinoiden maailmaan ja innostaa myös luettavien kirjojen äärelle.
Yksi keino saada lukuinto tarttumaan onkin hankkia lapselle kuunteluoikeus e- ja äänikirjapalveluun.
– Monella vanhemmalla sellainen palvelu jo on, mutta oikeuden voisi hankkia myös lapsille, Kaisa vinkkaa.
