Laukaan kunta näkee tutoropettajien arvon – hankkeen päättyminen sulkee rahahanat

Valtakunnallista tutoropettajahanketta on pidetty edellisen hallituskauden koulutuspoliittisena onnistumisena. Miten tutoropettajille käy nyt, kun valtionavustukset ovat lakanneet?

Päivi Kataiselle tutoropettajaksi ryhtyminen muutama vuosi sitten oli uusi, mutta luonnollinen opettajanuran haara.

– Olen aina halunnut kokeilla uusia opetuksen ja arvioinnin tapoja, mutta myös tietokoneet ovat kiinnostaneet, sanoo Katainen, joka työskentelee luokanopettajana laukaalaisessa Vihtavuoren koulussa.

Vuonna 2016 Sipilän hallitus päätti, että Suomen jokaiseen peruskouluun halutaan tutoropettaja. Sellaisiksi ryhtyviltä toivottiin vahvoja pedagogisia digitaitoja, mutta myös osaamista uuden opetussuunnitelman jalkauttamiseksi ja koulun toimintakulttuurin kehittämiseksi.

Homma oli kuin tehty Kataiselle, joka veti tuolloin koulunsa digikahvilaa, toimi koko kunnan koulujen tvt-ohjaajana ja osallistui myös maakunnallisen Koulussa digittää -hankkeen työhön.

Tutoropettajahanke nivottiin Laukaassa ja Keski-Suomessa sujuvasti aiemman vertaisohjauksen ja alueellisen kehittämisen jatkumoon.

– Pystyimme hyvin arvioimaan, mikä on tärkeää, kun tutoropettajatoimintaa kehitetään juuri meidän kunnassamme. Näimme heti, ettei meidän tarvinnut ostaa paljoakaan ulkopuolista koulutusta, kun saatoimme järjestää sitä itse, sanoo Katainen, joka sai työstään Vuoden tutoropettaja 2020 -kunnianosoituksen.

 

Opetushallituksen tilaamasta ja Koulutuksen tutkimuslaitoksen laatimasta tuoreesta raportista käy ilmi, että niin opettajat kuin opetuksen järjestäjätkin ovat olleet varsin tyytyväisiä hankkeeseen.

– Yksi syy onnistumiseen ovat olleet valtakunnallisesti joustavat raamit, sanoo projektitutkija Matti Pennanen Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitokselta.

Mallin joustavuus on mahdollistanut Pennasen mukaan sen, että tutoropettajien osaaminen ja vahvuudet ovat kohdanneet opettajien yksilöllisten tarpeiden kanssa.

Päivi Katainen hahmottaa tutoropettajan työssä useita tasoja. Oman koulun ja kunnan kehittämisen lisäksi hän toimii yhtenä Keski-Suomen tutoropettajaverkoston seitsemästä aluekoordinaattorista. Hän sanoo myös lobbaavansa tutor- ja muita opetusasioita päättäjien suuntaan.

Tutoropettajan perustyössä tärkeimpiä tasoja on ollut vain kaksi.

– Kyse on matalan kynnyksen täydennyskoulutuksesta. Oman koulun opettajien kanssa olen vertaisena, tukena ja rohkaisijana. Toinen taso, jota ilman tämä toiminta ei koskaan onnistuisi, on yhteistyö rehtorien kanssa, Katainen painottaa.

Rehtorien kanssa tärkeintä on Kataisen mukaan yhteinen päämäärä, joka puolestaan voidaan saavuttaa vain yhdessä keskustellen. Keski-Suomessa aluekoordinaattorien tehtävänä onkin ollut järjestää tutoropettajien ja rehtorien välisiä tapaamisia.

 

Tutoropettajien alueellisia verkostoja on syntynyt ympäri Suomea. Niiden merkitys on ollut suuri varsinkin pienemmille kunnille.

Pennasen mukaan alueellisten verkostojen jatkomahdollisuudet olisi tärkeää ratkaista tavalla tai toisella.

– Alueellisilla verkostohankkeilla voitaisiin tukea tätä osaamisen levittämistä jatkossakin. Verkostot tukisivat myös toiminnan tasa-arvoista kehittämistä.

Kannustan opetuksen järjestäjiä pohtimaan, kannattaisiko toimintaa rahoittaa itse.

Nyt tutoropettajamallissa on kuitenkin edessä eräänlainen koulutuspoliittinen uimakoulu. Valtionavustukset toimintaan ovat päättyneet, ja nyt katsotaan, pysyvätkö tutoropettajat ja heidän alueelliset verkostonsa pinnalla ilman valtion apua.

– Tietenkin tässä voi toistua sama ilmiö kuin usein aiemminkin, että valtakunnallisen avustuksen päättymisen myötä toiminta hiljalleen loppuu, Pennanen sanoo.

Peruskouluista kuuluu vahva toive, että tutoropettajamalli saataisiin juurrutettua Suomeen pysyväksi rakenteeksi.

– Toiminta on ollut vaikutuksiltaan ilmeisen positiivista, joten totta kai toivomme, että hallinnonalan rahoituksesta päättävät päättäisivät tukea tätä toimintaa myös jatkossa, sanoo opetusneuvos Matti Ranta Opetushallituksesta.

Hän kannustaa opetuksen järjestäjiäkin pohtimaan, kannattaisiko toimintaa rahoittaa itse.

Rannan mukaan tutoropettajatoiminta on osoittautunut sekä kustannustehokkaaksi että vaihteleviin tarpeisiin vastaavaksi täydennyskoulutukseksi. Opetushallituksen määräraha oli viisivuotisen ohjelman aikana 34,8 miljoonaa euroa, eli noin 7 miljoonaa euroa vuodessa.

Aivan vääjäämätöntä toiminnan loppuminen ei ole. Opetushallituksen kyselyssä 78 prosenttia opetuksen järjestäjistä ilmoitti tehneensä sellaisia toimia, jotka tähtäävät tutoropettajatoiminnan vakiintumiseen osaksi opetuksen perustoimintaa.

Toisaalta kuntien taloustilanteet vaihtelevat niin, ettei tutoropettajatoiminnan resursseista ole kaikkialla minkäänlaisia takeita.

Päivi Kataisella ja Laukaan tutoropettajilla tilanne on hyvä.

– Laukaassa on ensi vuonna 14 tutoropettajaa eli tismalleen sama määrä ennen. Käsittääkseni osassa kuntia toiminta on vähenemässä radikaalisti. Ero on siinä, että meillä johtajat ovat nähneet, mitä hyötyjä tutoropettajista on.