Tuloksia (OHTY)

Tuloksia OHTY (Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella) -hankkeeseen liittyen

OHTY (Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella) -hankkeella tuetaan korkeakouluopiskelun sujuvuutta, opintojen valmistumista ja opiskelijoiden työelämään siirtymistä tutkimalla opiskelijoiden ohjaustarpeita ja korkeakoulujen ohjausjärjestelyjä sekä kehittämällä ohjauksellisia toimenpiteitä. Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa on toteutettavana OHTY-hankkeesta kaksi osaprojektia, joista toinen (Työelämävalmiudet ja -yhteydet korkea-asteella) linkittyy osaksi TAO-oppimisverkoston toimintaa tutkimusteemojensa vuoksi, mutta myös toimijoidensa vuoksi, sillä TAO-verkoston vastuullinen johtaja, professori Päivi Tynjälä toimii hankkeessa ohjaajana ja asiantuntijana sekä TAO-verkoston koordinoija Anne Virtanen toimii hankkeessa tutkijana.

Työelämävalmiudet ja -yhteydet korkea-asteella -osaprojektimme keskittyy tarkastelemaan korkea-asteen opiskelijoiden työelämätietoja ja -taitoja sekä niiden kehittymistä koulutuksen aikana. Tämän lisäksi aiomme tarkastella hankkeessa pedagogisia ratkaisuja, joilla voidaan tukea ja edistää opiskelijoiden työelämätaitojen kehittymistä korkea-asteella. Tutkimusprojektissa etsitään vastauksia seuraavanlaisiin kysymyksiin:

- Miten korkeakouluopintojen työelämäyhteyksiä kyetään kehittämään?
- Miten työelämän kompetenssit sisällytetään opetussuunnitelmiin?
- Kuinka opiskeluaikaista harjoittelua voidaan kehittää työelämätaitojen näkökulmasta?
- Kuinka korkeakoulujen uraohjausta kehitetään siten, että työllistyminen on mahdollisimman sujuvaa ja kohdistuu korkeakoulutetun ja työmarkkinoiden kannalta relevantisti?

Näillä sivuilla pyrimme julkaisemaan tuoreita tuloksia tutkimuksistamme.

Työelämätietojen ja -taitojen oppimisen paikat yliopistossa (lokakuu 2009)

Yliopisto-opiskelijoita (N=489, n=287) pyydettiin erään kyselyn yhteydessä kertomaan, mitkä nykyisen yliopistokoulutuksen opinnoista olivat konkreettisesti laajentaneet heidän näkemystään ja kokemustaan työelämässä tarvittavista tiedoista ja taidoista. Opiskelijoita kannustettiin kysymyksen yhteydessä mainitsemaan yksittäisiä kursseja nimeltä. Seuraavassa tuodaan esille alustavia tuloksia opiskelijoiden näkemyksistä.

Jotta eri alojen työelämätietojen ja -taitojen oppimisen paikat tulisivat selkeästi esille, opiskelijat on jaoteltu neljään ryhmään. Ensimmäinen opiskelijaryhmä koostuu opettajaksi opiskelevista. He ovat joko luokanopettajaksi tai liikunnanopettajaksi opiskelevia opiskelijoita. Toinen ryhmä koostuu yhteiskunta-käyttäytymistieteellisten alojen generalisteista, joilla tarkoitetaan pääaineenaan sosiologiaa, filosofiaa, yhteiskuntapolitiikkaa, valtio-oppia, sosiaalityötä, kasvatustiedettä, aikuiskasvatustiedettä ja erityispedagogiikkaa opiskelevia opiskelijoita. Kolmas ryhmä koostuu matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijoista eli heillä pääaineena on kemia, matematiikka, fysiikka tai biologia. Neljäs ryhmä koostuu taloustieteilijöistä eli taloustieteellisen tiedekunnan opiskelijoista.

OPETTAJAKSI OPISKELEVAT
Opettajaksi opiskelevista opiskelijoista suurin osa mainitsi konkreettisimmaksi näkemyksensä avartajaksi työelämässä tarvittavista tiedoista ja taidoista harjoittelut. Näillä he tarkoittivat erilaisia opintoihinsa liittyviä opetusharjoitteluita, jotka vastauksista päätellen ainakin osittain oli linkitetty osaksi jotakin isompia kokonaisuuksia. Esimerkiksi liikunnanopettajaksi opiskelevat mainitsivat useimmiten tässä yhteydessä yhdeksi merkittäväksi oppimiskokemuksekseen kummikouluharjoittelun. (Vilkaisu liikunnanopettajaksi opiskelevien tutkintovaatimuksiin paljastaa, että kummiharjoittelulla tarkoitetaan opintojen toisena vuonna alakoulussa suoritettua opetusharjoittelua, jonka kautta opiskelijat saavat kokemusta liikunnanopettajan työstä.) Myös muita opintojaksoja kuin harjoittelut mainittiin. Luokanopettajaksi opiskelevat mainitsivat nimeltä yksittäisiä POM (perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot) -opintojaksoja sekä erityispedagogiikan perusopintojen kursseja. Liikunnanopettajaksi opiskelevat korostivat monessa yhteydessä terveystiedon opintojaksoja työelämätietämyksensä kehittäjinä. Mielenkiintoista oli myöskin, että kummankin alan opettajaksi opiskelevat nostivat esille sellaisia aineopintoihin liittyneitä opintojaksoja, jotka liittyivät eritoten vuorovaikutustaitoihin liittyvän osaamisen oppimiseen ja syventämiseen.

YHTEISKUNTA- JA KÄYTTÄYTYMISTIETEELLISTEN ALOJEN GENERALISTIT
Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteellisten alojen generalistien kohdallakin opintoihin kuuluvat harjoittelut seminaareineen nousivat keskeiselle sijalle tuotaessa esille konkreettisia työelämätietojen ja -taitojen oppimisen pintoja. Harjoitteluiden lisäksi sekä yhteiskuntatieteilijät että kasvatustieteilijät mainitsivat hyvinä työelämätietojen ja -taitojen oppimisen paikkoina ns. alumnityyppiset kurssit. Niillä tarkoitettiin kursseja, joissa luennoitsijoina tai alustajina toimivat työelämässä olevat henkilöt. Yleensä näihin opintojaksoihin liittyi luentojen kuuntelemisen lisäksi jonkinlainen oppimistehtävä, joka linkitti luennoilla opitun työelämään. Myöskin varsinaiset alumnipäivät ja -illat mainittiin merkittävinä työelämätietämyksen oppimisen paikkoina, samoin sivuaineopinnot, kuten esimerkiksi johtamisen sivuaineopinnot. Kasvatustieteilijät mainitsivat opintojensa konkreettisina työelämäkytköspintoina yleisopintoihinsa lukeutuvan Orientaatio työelämään -opintojakson sekä HOPS-keskustelut. Kumpikin generalistiryhmä toi esille, että kieli- ja viestintäopinnoissakin opitaan työelämän kannalta relevantteja tietoja ja taitoja. Yhteiskuntatieteilijät mainitsivat tässä yhteydessä erityisesti kaksi opintojaksoa: työelämän tekstitaidot ja kirjoitusviestinnän perusteet, joskin totesivat, että erilaisista kokous- ja neuvottelukursseista on ollut myös hyötyä. Kasvatustieteilijät näkivät puheviestintään ja kommunikaatio- tai vuorovaikutustaitoihin liittyvät kurssit hyödyllisinä.

MATEMAATTIS-LUONNONTIETEELLISEN TIEDEKUNNAN OPISKELIJAT
Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijat kokivat niin ikään harjoittelut yhtenä tärkeimmistä paikoista lisätä konkreettista tietämystään työelämästä. Heidän harjoittelunsa liittyivät siis opettajat pedagogisiin aineopintoihin. Alalla ei ilmeisesti ole muunlaista harjoittelua, ainakaan näissä vastauksissa ei toisenlaisesta harjoittelusta ollut mainintaa. Kemian opiskelijat kokivat erittäin hyödylliseksi oman oppiaineensa järjestämät käytännölliset opintojaksot, jotka oli tarkoitettu kemian opettajiksi tähtääville opiskelijoille. Myöskin laboratoriossa suoritettavia opintoja pidettiin työelämätietoutta konkreettisesti lisäävinä. Fysiikan opiskelijat mainitsivat hyvänä kokemuksena Tutkijan työkalupakki -nimisen opintojakson. Hyödylliseksi koettiin myös kurssit, joilla tietokoneohjelmien avulla analysoidaan aineistoa.

TALOUSTIETEILIJÄT
Taloustieteilijät kokivat konkreettisiksi työelämätietouden oppimisen paikoiksi sekä vierailijaluennoitsijat että sellaiset opintojaksot, joissa tehtiin jokin työelämään linkittyvä tai kokonaan työelämässä tehtävä projektityö. Taloustieteilijät eivät maininneet harjoitteluja tässä yhteydessä, ilmeisesti tälläkään alalla ei sellaisia suoriteta.

YHTEENVETO
Yhteenvetona voidaan todeta, että harjoittelulle annetaan suuri merkitys todellisen työelämätietämyksen lisääjänä. Tämä seikka koski niin opettajaksi opiskelevia kuin sellaisia generalisteja, joilla harjoittelu kuuluu osaksi opintoja. Generalistit ja taloustieteilijät korostivat myös alumnityyppisten kurssien/vierailuluentojen merkitystä työelämätietouden lisääjänä. Taloustieteilijöille keskeisellä sijalla olivat myöskin projektityöt, joita tehtiin osaksi työelämän puolella. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijat arvostivat laboratoriossa suoritettavia opintojaan. Varsinkin ns. generalistit, tässä tapauksessa yhteiskunta-käyttäytymistieteelliset generalistit, antoivat paljon painoarvoa myös yleisopinnoille, kuten kieli- ja viestintäopinnoille.

JATKOTUTKIMUKSIA
Tätä selvitystyötä on tarkoitus jatkaa lähiaikoina. Muutamia edellä mainittuja opintojaksoja pyritään avaamaan tarkemmin näille sivuille – mikäli ainelaitokset antavat siihen luvan - jotta opiskelijoiden hyväksi koettua käytänteitä voisi tarjota ideoiksi muillekin.

Lisätietoja tästä tutkimuksesta sekä mahdollisista lisätutkimusintresseistä antaa tutkija Anne Virtanen (sähköposti: anne.virtanen[at]jyu.fi tai puhelin: 014–2603218).

Yhteenveto Kasvatustieteen päivien 2009 esityksistä (marraskuu 2009)

Esitimme Tampereella järjestetyillä Kasvatustieteen päivillä tuloksia kevät-kesällä 2009 keräämästämme kyselylomakeaineistosta.

Korkeakoulupedagogiikan teemaryhmässä esittämässämme esityksessä tarkastelimme, miten yliopisto-opiskelijat näkevät koulutuksensa työelämäyhteydet sekä sen antamat työelämävalmiudet. Tulostemme mukaan yliopisto-opiskelijat kokivat koulutuksensa tarjoavan kohtalaisesti käytännön valmiuksien kehittymismahdollisuuksia ja antavan myös kohtalaisesti tilaisuuksia kehittää omaa ammatillista osaamista, vaikka varsinaisia yhteyksiä työelämään ei opiskelijoiden arvioiden mukaan opinnoissa kovin paljon ollutkaan. Todellisten työelämäyhteyksien uupumista kuvaa myös se, että eniten tietoa työelämässä tarvittavista tiedoista ja taidoista opiskelijat kokivat saavansa varsinaisen yliopistokoulutuksen ulkopuolelta: omasta työkokemuksesta, työssä olevilta kavereilta ja muilta yliopisto-opiskelijoilta. Yliopistokoulutus sinänsä ei näytä kykenevän kovin mittavissa suhteissa tarjoamaan todellisia työelämäyhteyksiä, mutta yliopistossa tarjottava opetus pystyy tämän seikan jossakin määrin paikkaamaan.

Edellä kuvattu yhteenveto perustuu esitykseen:
Virtanen, A. & Tynjälä, P. 2009. Yliopistokoulutuksen työelämäyhteydet sekä sen tuottamat työelämävalmiudet opiskelijoiden arvioimana. Paperi esitetty Kasvatustieteen päivillä 26.-27.11.2009. Suomi, Tampere.

Korkeakoulusta työelämään -teemaryhmässä esitetyssä esityksessä selvitimme, mitä tietoja ja taitoja yliopisto-opiskelijat kokevat oppivansa koulutuksen aikana. Tulostemme mukaan yliopisto-opiskelijat arvioivat oppivansa monipuolisesti erilaisia tietoja ja taitoja. Eniten yliopistokoulutuksessa opittiin tiedonhankinnan ja -analysoinnin taitoja sekä itsenäistä työskentelyä. Myös yhteistyö- ja viestintätaitoja sekä oman alan perustaitoja opittiin kohtalaisesti. Havaitsimme myöskin, että eri opintojen vaiheessa opitaan erilaisia tietoja ja taitoja. Näiden tietojen ja taitojen oppiminen näyttää pohjautuvan nykyiseen tutkintojen rakentumisen tapaan. Esimerkiksi tiedonhankinnan ja -analysoinnin taitoja arvioitiin opittavan eniten juuri kolmantena vuonna, jolloin osana opintoja useimmiten suoritetaan proseminaari- tai kandidaattityö.

Koulutuksen aikana opituissa tiedoissa ja taidoissa oli kuitenkin tilastollisesti merkitseviä eroja eri tiedekuntien opiskelijoiden välillä. Ns. professionaalisilla aloilla (luokanopettajaksi ja liikunnan opettajaksi opiskelevat) opittiin etenkin oman alan ammatillisia taitoja ja työelämän arvostamia yhteistyö- ja viestintätaitoja enemmän kuin muilla aloilla. Vastaavasti ns. generalistisilla aloilla opiskelevat (mm. yhteiskuntatieteilijät) arvioivat oppivansa enemmän yliopistokoulutuksen tuottamia perinteisiä taitoja, kuten tiedonhankinnan ja -analysoinnin taitoja. Kysymykseksi nouseekin, i) miten saadaan yliopisto-opiskelijat oivaltamaan ”hiljaisten” tietojen ja taitojen merkitys oleellisena oman alan osaamisena ja ii) miten tätä voisi pedagogisin keinoin koulutuksen aikana tukea.

Edellä kuvattu yhteenveto perustuu esitykseen:
Virtanen, A. & Tynjälä, P. 2009. Yliopisto-opiskelijoiden itsearviointeja tietojen ja taitojen oppimisesta. Paperi esitetty Kasvatustieteen päivillä 26.-27.11.2009. Suomi, Tampere.

Lisätietoja esityksistä antaa tutkija Anne Virtanen (sähköposti: anne.virtanen[at]jyu.fi tai puhelin: 014–2603218).